Katsaus psykedeelitutkimuksen ajankohtaisiin aiheisiin
This post is also available in:
English
Deutsch
Français
Magyar
Italiano
polski
Português
Español
Not what you are looking for?,
MIND Blog Editor
Abigail is a PhD candidate at the University of Fribourg and a co-editor of the MIND Blog.
View full profile ››Edited by Clara Schüler & Lucca Jaeckel
Disclaimer: This blog post translation has been contributed and reviewed by volunteers. The contributors do not represent the MIND Foundation. If you find mistakes or inconsistencies, or if something in the translation seems unclear, please let us know – we are thankful for any improvements.
If you want to help with your linguistic skills, please write to the same link and join the blog post translators!
Uusia psykedeelialan tutkimuksia selatessa huomio kiinnittyy välittömästi yhteen vallitsevaan trendiin: tutkimusalueen laajenemiseen. Nykyisin psykedeelejä tutkii suurempi tutkijajoukko kuin koskaan aikaisemmin.1 Suurempi ei ole pelkästään pelkästään tutkijoiden määrä, vaan tutkimuksia myös tehdään useammassa paikassa, tutkittavana on useampia yhdisteitä ja psykedeelihoitoja kokeillaan yhä useampiin eri sairauksiin. Tämä on psykedeelitutkimuksen terävintä kärkeä, ja tutkimusala kasvaa jatkuvasti.
Psykedeelit keräävät tutkijoiden ja kliinikoiden kiinnostusta mielenterveyden edistämispotentiaalinsa vuoksi.2 Useimmat tutkimukset tehdään psilosybiinillä, vaikkakin jotkin tutkimuskeskukset keskittyvät myös LSD:hen ja muihin psykedeeleihin. Lisäksi MDMA:ta tutkitaan traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) hoidossa. Psilosybiini on erityisen kiinnostava yhdiste, koska se on hyvin turvallista ja vaikuttaa lievittävän oireita monissa eri häiriössä.3 Tällainen hoitovaste ei toki ole ainoastaan psykedeelien ominaisuus: esimerkiksi SSRI-lääkkeitä käytetään sekä masennuksen että ahdistuneisuuden hoitoon.4 Psykedeelien käyttöala vaikuttaisi kuitenkin olevan poikkeuksellisen laaja. Tutkijat haluavat selvittää, kuinka laaja.
Tähän mennessä saadut alustavat tulokset tukevat psykedeeliavusteisen terapian käyttöä mielialahäiriöiden, traumaperäisen stressihäiriön sekä alkoholi- ja nikotiiniriippuvuuden hoidossa.5,6 Tutkijat tuottavat jatkuvasti lisää tämän suuntaista tutkimustietoa ja toivovat saavansa psykedeeliterapian hyväksytyksi hoitomenetelmäksi viiden vuoden kuluessa – edellyttäen, että menetelmän tehokkuus saa vahvistuksen jatkotutkimuksissa. Eri puolilla maailmaa on käynnissä kahdeksantoista toisen ja kolmannen faasin kliinistä tutkimusta näihin sairauksiin ja lisäksi muutamia muita on suunnitteilla. MIND-säätiö aloittaa ensi vuonna yhteistyössä Berliinin Charité-yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ja Mannheimin mielenterveysinstituutin kanssa psilosybiiniavusteista masennushoitoa koskevan laajan tutkimushankkeen.
Samaan aikaan tutkimusta laajennetaan koskemaan muita mielenterveyden häiriöitä. Johns Hopkinsin yliopiston psykedeeli- ja tietoisuustutkimuksen keskus on laajentanut psilosybiinitutkimuksiaan myös syömishäiriöihin. Lontoon Imperial College, jossa myös on erillinen psykedeelitutkimuskeskus, suunnittelee vastaavaa tutkimusta. Näiden lisäksi Yalen ja Arizonan yliopiston tutkimusryhmät selvittävät, olisiko psilosybiini tehokas väline pakko-oireisen häiriön hoidossa.
Tutkijat toivovat myös, että psykedeelit voisivat auttaa ihmisiä pääsemään eroon muistakin riippuvuuksista kuin alkoholi- ja nikotiiniriippuvuudesta. Alabaman yliopisto on saattamassa loppuun tutkimusta psilosybiinin käytöstä kokaiiniriippuvuuden hoidossa, ja Wisconsinin yliopisto aloittaa pian vastaavan tutkimuksen opioidiriippuvuudestau.
Kliinisessä tutkimuksessa on tapahtumassa myös hieman yllättäviäkin käänteitä. Eräs merkittävä tutkimuslinja on itsemurhapäänsäryn (Hortonin syndrooma) ja migreenin hoito, johon liittyvää kliinistä tutkimusta tehdään Yalessa, Baselissa, ja Kööpenhaminassa. Beckley-säätiö on myös tukenut tuoretta tutkimusta, jossa pienenä annoksena annetun LSD:n havaittiin vähentävän koetun kivun määrää.29 Lontoon Imperial Collegen tutkijat ovat myös ehdottaneet psilosybiinin käyttöä viimeisenä mahdollisuutena kroonisten koomapotilaiden hoitoon, vaikka tämä teoria vaatiikin vielä koettelua.7
Sen lisäksi, että tiedämme psykedeelien voivat auttaa tiettyjen sairauksien hoidossa, on tärkeää tietää, miksi näin on.
Tutkijat ovat viime aikoina tutkineet, mitkä ”tripin” ominaisuudet lisäävät psykedeeliterapian tehoamisen todennäköisyyttä. Eräs ratkaisevan tärkeä ilmiö vaikuttaa olevan mystinen kokemus (joka on nykyisin jo virallinen tieteellinen termi!). Mystisten kokemusten piirteitä ovat haltioitumisen, ykseyden ja yhteenkuuluvaisuuden tunteet sekä ajan ja tilan tuolle puolelle siirtyminen. Näiden kokemusten tiedetään myös olevan sekä täynnä merkityksiä että vaikeita pukea sanoiksi.8 Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että tämänkaltaiset kokemukset ovat tärkeitä – elleivät suorastaan välttämättömiä – psykedeeliterapian toimimiselle.9
Fyysisellä tasolla psykedeelit saattavat edistää neuroplastisuutta – toisin sanoen aivojen kykyä muodostaa uusia yhteyksiä ja järjestäytyä uudelleen.10 Rottatutkimuksissa on havaittu useimpien psykedeelien edistävän useita neuroplastisuuden osatekijöitä prefrontaalisessa aivokuoressa, ja psykedeelit tekevät tämän voimallisemmin ja nopeammin kuin melkeinpä mikään muu yhdiste.11 Mitä ihmisiin tulee, tutkijat arvelevat, että tämä neuroplastisuuden lisäys saattaisi selittää psykedeelien pitkän aikavälin vaikutukset, ja he pyrkivätkin parhaillaan vahvistamaan tätä hypoteesia.12,13 (Mikäli tämä vaikuttaa kiinnostavalta, katso neuroplastisuutta koskeva blogiartikkelimme.)
Psykedeelit saattavat myös ehkäistä tulehdusta aivossa; joihinkin psykiatrisiin häiriöihin liittyy tällainen tulehdustila.14 New Yorkin yliopiston tri Stephen Rossin mukaan tulehduksen vähentämisellä saattaa olla muitakin hyötyjä kuin mielenterveyden kohentaminen. Neuroplastisuutta lisäävät ja neuroinflammaatiota lievittävät lääkeaineet saattavat tarjota ainutlaatuisia mahdollisuuksia Alzheimerin taudin ja muiden hermoston rappeutumissairauksien hoidossa. Tätä ei ole vielä osoitettu, mutta koska Alzheimerin tautia ei toistaiseksi pystytä parantamaan tai edes hidastamaan, asiaa kannattaa tutkia. Johns Hopkinsin yliopiston tutkijat ovat tekemässä tutkimusta Alzheimerin taudin psilosybiinihoidosta, ja tarkoitus on myös mitata kognitiivisissa kyvyissä tapahtuvia muutoksia. Yalen tutkijat ovat puolestaan äskettäin osoittaneet, että LSD:n mikroannokset (<= 20µg) ovat turvallisia ikääntyneillä, mikä antaa mahdollisuuden lisätutkimuksiin.14
Jotkut tutkijat pohtivat, voisiko oletettuja hyötyjä tavoittaa myös mikroannostelulla – eli psykedeelien käytöllä niin pieninä annoksina, että varsinaisia hallusinogeenisiä vaikutuksia ei synny. Mikroannostelun vaikutuksista kiertää paljon huhupuheita, ja tutkimuksella voidaan pyrkiä erottamaan hype faktatiedosta. Äskettäin perustetussa Kanadan psykedeelitutkimuskeskuksessa tutkitaan psilosybiinin mikroannostelua, ja kolmella eri mantereella työskentelee tutkimusryhmiä, jotka tutkivat vaikutuksia sekä eri sairauksista kärsivillä että terveillä koehenkilöillä.
Lainsäädännön rajoitusten vuoksi suuri osa tällaisesta tutkimuksesta tehdään mikroannostelua omin päin harjoittaville henkilöille suunnatuilla kyselytutkimuksilla. Vaikka tällaisen koejärjestelyn etuna on henkilöiden oma, luonnollinen ympäristö, varjopuolet ovat merkittäviä: verrokkiryhmiä tai sokkotutkimusta ei juurikaan käytetä, monet raportit ovat jälkikäteen kirjoitettuja ja luotettavuudeltaan kyseenalaisia; lisäksi otoksissa mitä luultavimmin korostuvat suhteettomasti psykedeelimyönteisten koehenkilöiden näkemykset. Tutkijat kuitenkin yrittävät parhaansa. Useissa äskettäisissä julkaisuissa on tarkasteltu mikroannostelun itse ilmoitettuja vaikutuksia. Sekä myönteisiä että ei-toivottuja vaikutuksia on havaittu.15–17 Yksi tällainen tutkimus on juuri käynnissä Lontoon Imperial Collegessa.
Plasebokontrolloitujakin mikroannostelututkimuksia on julkaistu. Chicagolainen tutkimusryhmä antoi LSD:tä mikroannoksina terveille vapaaehtoisille, ja samoin kuin kyselytutkimuksissa, tässä tutkimuksessa havaittiin sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia (sekä melkoinen määrä plasebovaikutusta).18 Myös pieninä annoksina annettua psilosybiiniä tutkitaan masennuksen ja migreenin hoitoon, koska suuret annokset eivät sovellu kaikille potilaille tai ole heidän toivomansa hoitotapa. Yksi LSD:n mikroannostelututkimus terveillä koehenkilöillä on juuri saanut aineiston kerätyksi, ja toinen vastaava on alkamassa Uudessa-Seelannissa. Jotkut tutkijat toivovat mikroannostelusta masennuslääkkeiden vaihtoehtoa sellaisille potilaille, jotka saavat sivuvaikutuksia tai eivät saa masennuslääkkeistä lainkaan hoitovastetta. Toiset toivovat, että mikroannostelulla voitaisiin parantaa terveidenkin koehenkilöiden mielialaa ja kognitiivista suorituskykyä. Tämä kuitenkin selviää vasta ajan ja lisääntyvän tiedon myötä.
DMT (N,N-dimetyylitryptamiini) ei ole jäänyt unohduksiin tässä psykedeelisessä renessanssissa, ja ainutlaatuisten vaikutustensa vuoksi yhdiste saattaa lunastaa oman paikkansa psykedeeliterapiassa. DMT:n vaikutus on lyhytkestoinen, sitä voidaan kontrolloida suonensisäisellä annostelulla, ja toisin kuin LSD ja psilosybiini, se ei aiheuta toleranssia.19 Lontoolaiset tutkijat ovat selvittäneet DMT:n vaikutuksia aivojen toimintaan EEG-kuvantamisella,20 ja baselilaisilla tutkijoilla on meneillään kliinistä turvallisuutta selvittävä tutkimus. DMT on siitä poikkeuksellinen psykedeeli, että sitä esiintyy luonnostaan nisäkkäiden aivoissa, ja ymmärrys sen roolista aivoissa on aiempaa lähempänä.4,5
Myös Amazonin alueen perinteistä DMT-pitoista ayahuasca-juomaa tutkitaan tieteellisesti. Suuri osa ayahuasca-tutkimuksesta tapahtuu Brasiliassa, jossa tutkijat tutkivat sen vaikutuksia mielenterveyteen ja aivojen toimintaan.21 Samaan aikaan sveitsiläiset tutkijat pyrkivät kehittämään ayahuasca-pillerin. Synteettisellä pillerillä tutkimuksissa käytettävät annokset voitaisiin vakioida. Lisäksi ne saattaisivat lievittää joitakin ayahuascan epämiellyttäviä sivuvaikutuksia ja samalla suojella Amazonin kasveja ylikäytöltä.
Tutkimuksia on julkaistu myös DMT:n lähisukulaisesta, elävistä rupikonnista lypsettävästä 5-MeO-DMT:stä. Maastrichtin yliopiston tutkijat kartoittivat jokin aika sitten 5-MeO-DMT:n vaikutuksia erilaisiin hyvinvoinnin mittareihin.22 Johns Hopkinsin yliopiston tutkijaryhmä puolestaan havaitsi, että yhdiste voi vähentää masennuksen ja ahdistuneisuuden oireita.23 Kuten ayahuascan tapauksessa, tutkijat ovat siirtymässä synteettisiin 5-MeO-DMT:n lähteisiin – tässä tapauksessa jättääkseen rupikonnat rauhaan.
Jotta tutkijat voivat mitata tripin aikaista aivotoimintaa, psykedeelitutkimuksen koehenkilöt päätyvät nykyisin usein magneettikuvauslaitteeseen tai vähintäänkin pitämään EEG-lakkia,. Maastrichtin yliopiston kiehtovassa tutkimuksessa onnistuttiin fMRI-kuvauksella kartoittamaan, mitkä aivoalueet mahdollisesti aiheuttavat egon katoamisen kokemuksen.24 Tällä hetkellä ryhmä tutkii neurokuvantamisen ja behaviorististen menetelmien avulla psilosybiinin vaikutuksia luovaan ajatteluun, sosiaaliseen kognitioon ja emootioihin.
Sveitsissä tutkijat ovat edistyneet valtavasti psykedeeliseen vaikutuksille keskeisten reseptorien tunnistamisessa.25 He tutkivat, kuinka psykedeelit vaikuttavat aivojen aktiivisuuteen, ja ovat äskettäin kartoittaneet psilosybiinin vaikutuksia eri aivoalueisiin.26 Toisessa tutkimuslinjassa mm. Zürichissä toimivat tutkijat kohdistavat mielenkiintonsa psykedeelien ja mindfulness-meditaation synergioihin.27
Tämän tyyppiset tutkimukset ovat auttaneet neurotieteilijöitä kehittämään teorioita psykedeelien omalaatuisten vaikutusten selittämiseksi. Eräs näistä on tri Carhart-Harrisin ja hänen ryhmänsä Lontoossa kehittämä entrooppisten aivojen teoria.28 Entropiateorian mukaan tietoisuus esiintyy erittäin järjestäytyneen ja erittäin kaoottisen aivotoiminnan välisellä jatkumolla. Aivotoiminta on verraten järjestynyttä normaalin tajunnantilan vallitessa, mutta psykedeelit työntävät sen kaoottisempaan tilaan. Carhart-Harris ja hänen kollegansa testaavat teoriaansa MRI- ja EEG-kokeilla (Lisätietoja entroopisten aivojen teoriasta on tässä blogiartikkelissa).
Psykedeelitutkimus on suorastaan räjähtämässä uusiin ja jännittäviin suuntiin – olemme tilanteessa, jossa tuoreita tutkimuksia julkaistaan joka ikinen viikko. Joka päivä tutkijat kaikkialla maailmassa tutkivat erilaisia psykedeeliyhdisteitä, niiden vaikutuksia aivoihin sekä sitä, kuinka nuo aineet voisivat auttaa mielenterveyden parantamisessa.
Yhteenvedon kirjoittaminen viimeaikaisten tutkimusten tulvasta on kuin yrittäisi saada valtameren mahtumaan kahvikuppiin. Katso lisätietoja projekteista, joiden parissa MIND-säätiö juuri parhaillaan työskentelee.
If you share our vision and want to support psychedelic research and education, we are grateful for any amount you can give.